Elämä voi muuttua silmän räpäyksessä.

Yhtäkkiä tajusin, mulla ei olis sitä enää. en ois uskonu korviani, nyt vasta ymmärrän.
Tulin koulusta kotiin, sain kerankin kaivettua kirjan laukusta enne iltaa, kun huomenna ois kokeet, luin ehkä tunnin, kunnes, kuulin äitin äänen "ootko puhunut anne-äitin kanssa tänään" vastasin en. Hän sanoi olevansa todella huolissaan hänestä sillä äiti oli itkenyt ja vaikuttanut todella masentuneelta, jopa siltä kuin hyvästejä jättäen-tuo lause sattui. kun kuulin sen, sydän pysähtyi, jäin tuijottamaan äitin kylmiä kasvoja, tajusin totuuden, pian se saattaisi olla poissa, en tajunnut, en ymmärtänyt, kohta mulla ei olis sitä enää.. Yritin jotenkin kasata itseni vaikka kurkkua viilsi kun kilo kyyneleitä piti niellä. äiti lähti pois, en voinut tehdä muuta kuin laittaa kädet ristiin, rukoilin veljeni, äitini, itseni ja kaikkien puolesta. Lähdin käymään vessassa, mutta pysähdin kun kuulin äitin puhuneen puhelimessa, pysähdyin ja jäin kuuntelemaan, tunsin äitini pidätelleen kyyneliä. en avannut ovea, vasta kun äiti lopetti puhelun, kysyin mitä hän sanoi siis sossu, kenen kanssa hän oli puhunut. äiti sanoit hänen olevan samaa mieltä että äitini tarvitsisi apua. puhuimme äidin kanssa hetken äitini tilanteesta, kun kuulin sen mitä hän oli sanonut siskolleni "kohta sulla ei olis enää äitiä" en voinut enää pidätellä kyyneliä, annoin kaiken tulla vain ulos ja samalla huomasin äitin poskelta valuvan kyyneleen. kerroin unestani jonka näin n. kk sitten siitä kuinka äiti olis jäänyt rekan alle. äiti katsoi mua suoraan silmiin ja oli ihmeissään ja pelästynyt.samoin kuten minä. isä tuli huoneeseen ja lähdin pois. tunsin vain kyynelten lisääntyvän ja juoksin suoraan sänkyyn, tunsin kuinka kaikki olis vaan vajonnut pohjaan, itkin, en muuta voinut. samalla rukoilin jumalaa, mutta tuntui  ettei mikään auttanut, nyt olen tässä, huomenna kokeet, mitä teen? entiedä. Tajusin vaan että kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä, eli nauti jokaisesta päivästä kuin se ois viimeinen. 

Väärällä tiellä

 Uskokin heittelee, TAAS... en haluaisi mutta oon houkutuksien valloissa,haluaisin pois mutta en pääse, kuka auttaa? tällä hetkellä ei kukaan, tuntuu ettei kukaan voi mua jarruttaa, paitsi se YKS josta kukaan ei tiedä.. jos se tulis vielä mun elämään EN KOSKAAN enään päästäisi irti, ja mä lupaan sen. EN IKINÄ, ainut ketä oon koskaan rakastanut ja ainut ketä tuun koskaan rakastamaan. <3