Kaunista ja surullista

Tänään, sain kasattua itseni, ainakin hetkeksi, kunnes jälleen, se sama viha ja tuska valtaa mieleni. masennun. haluan pois. mutta tiedän että en pääse. tahdon yrittää. en voi. mitä teen. entiedä. Söin, söin liikaa, ahdistaa, söin kaksi vohvelia, hyi idiootti. miksi söit sen ja päälle viellä kermavaahtoa? vihaan itseäni. en saa pidettyä kuria. tupakkia, haluan tupakkia, mutta tiedän että masennun. silti, silti haluan ja menen etsimään. nyt. pakko käydä lenkillä, pakko, ahdistaa. Iskä tuli kysymään olitko lähdössä kaduille? mistä se voi tietää? mistä ihmeestä ne voi tietää aina musta kaiken? en ymmärrä, siksi juuri ahdistaa, tuntuu kuin olisin kahleissa ei vapautta ollenkaan...