Luulin jo unohtaneeni hänet

Ei, miksi, miksi mä näin sen? ei ois pitänyt. Luulin unohtaneeni hänet mutta olin väärässä. sama olo valtaa mut taas, se näkee mut? miten tää voi olla mahollista? mä entiedä! mä en ymmärrä, en voi käsittää itteeni mä uskon siihen taas! en saa mun pitää oikeesti lopettaa, se ei nää mun elämää!! mutta oon heikko enkä pysty uskomaan siihen. toivottavasti tää ei kauan kestä mutta musta tuntuu että tää on ikuinen kidutus.. en sanonut sanaakaan katsoessani hänen käsiään, silmiin en katsonut, en pystynyt, tiesin että se katse ois saanu mut taas valtaan. istuttiin autossa, katsoin ikkunasta tunsin hänen katsoneen minua päin mutta itse katsoin huomaamattakaan pihalla olevaan abc-kylttiin. vaikka mielessäni ajattelin kumpa voisin katsoa häntä silmiin... mutta en silti katsonut tällä kerralla olin vahva JA  NYT VOIN VIHDOIN SANOA SEN! tein sen, olin kylmä, toisaalta oon siitä onnellinen mutta toisaalta kaduttaa..

Elämä voi muuttua silmän räpäyksessä.

Yhtäkkiä tajusin, mulla ei olis sitä enää. en ois uskonu korviani, nyt vasta ymmärrän.
Tulin koulusta kotiin, sain kerankin kaivettua kirjan laukusta enne iltaa, kun huomenna ois kokeet, luin ehkä tunnin, kunnes, kuulin äitin äänen "ootko puhunut anne-äitin kanssa tänään" vastasin en. Hän sanoi olevansa todella huolissaan hänestä sillä äiti oli itkenyt ja vaikuttanut todella masentuneelta, jopa siltä kuin hyvästejä jättäen-tuo lause sattui. kun kuulin sen, sydän pysähtyi, jäin tuijottamaan äitin kylmiä kasvoja, tajusin totuuden, pian se saattaisi olla poissa, en tajunnut, en ymmärtänyt, kohta mulla ei olis sitä enää.. Yritin jotenkin kasata itseni vaikka kurkkua viilsi kun kilo kyyneleitä piti niellä. äiti lähti pois, en voinut tehdä muuta kuin laittaa kädet ristiin, rukoilin veljeni, äitini, itseni ja kaikkien puolesta. Lähdin käymään vessassa, mutta pysähdin kun kuulin äitin puhuneen puhelimessa, pysähdyin ja jäin kuuntelemaan, tunsin äitini pidätelleen kyyneliä. en avannut ovea, vasta kun äiti lopetti puhelun, kysyin mitä hän sanoi siis sossu, kenen kanssa hän oli puhunut. äiti sanoit hänen olevan samaa mieltä että äitini tarvitsisi apua. puhuimme äidin kanssa hetken äitini tilanteesta, kun kuulin sen mitä hän oli sanonut siskolleni "kohta sulla ei olis enää äitiä" en voinut enää pidätellä kyyneliä, annoin kaiken tulla vain ulos ja samalla huomasin äitin poskelta valuvan kyyneleen. kerroin unestani jonka näin n. kk sitten siitä kuinka äiti olis jäänyt rekan alle. äiti katsoi mua suoraan silmiin ja oli ihmeissään ja pelästynyt.samoin kuten minä. isä tuli huoneeseen ja lähdin pois. tunsin vain kyynelten lisääntyvän ja juoksin suoraan sänkyyn, tunsin kuinka kaikki olis vaan vajonnut pohjaan, itkin, en muuta voinut. samalla rukoilin jumalaa, mutta tuntui  ettei mikään auttanut, nyt olen tässä, huomenna kokeet, mitä teen? entiedä. Tajusin vaan että kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä, eli nauti jokaisesta päivästä kuin se ois viimeinen. 

Väärällä tiellä

 Uskokin heittelee, TAAS... en haluaisi mutta oon houkutuksien valloissa,haluaisin pois mutta en pääse, kuka auttaa? tällä hetkellä ei kukaan, tuntuu ettei kukaan voi mua jarruttaa, paitsi se YKS josta kukaan ei tiedä.. jos se tulis vielä mun elämään EN KOSKAAN enään päästäisi irti, ja mä lupaan sen. EN IKINÄ, ainut ketä oon koskaan rakastanut ja ainut ketä tuun koskaan rakastamaan. <3

Sorruin

Taas, taas olin niin heikko ja sorruin. miksi? miksi ihmeessä? nyt oon yhä heikompi. taas mä luovutin. söin sen. en olisi saanut. mutta en osannut vangita itseäni. nyt pitää taas kärsiä. IDIOOTTI, tuhosit kaiken taas. illan yritän olla syömättä. lupaan että tulen olemaan viellä kerran vahva ja toteuttamaan sen! ensi kerralla en luovuta, en saa luovuttaa! Maanantaina täytyy aloittaa uudestaann. lupaan. silloin en luovuta.

Viha

 Vihaan asioita jotka tekevät surulliseksi.
 Kylmiä katseita josta voi nähdä vain vihan.
Yksinäisyyden tunnetta vaikka toisinaan rakastan
olla yksin ja tiedän etten ole, kukaan ei ole koskaan yksin vaikka luulisi niin.
Ahdistusta jota ei saa pois, joka kestää ja kestää.
Hyvästejä, jotka voivat olla viimeisiä.
Menettämistä, tiedän etten voi saada takaisin.

Pelkoa, tulevaisuudesta jota mietin melkein aina.
Pimeää, sitä heikkoa voimaa joka vie mukanaan.
Heikkoutta, varsinkin itsessäni, jota minussa on, jota minussa on liikaakin.
Paniikkikohtauksia, jotka voivat olla mitä oudompia.
Lihoamista, sitä tunnetta jolloin tunnen itseni niin heikoksi.
Ikävää, kaipuuta joka tuntuu rikkovan koko sydämen.

Hetken kaikki on hyvin

Hymykuoppia, kitkeriä kyyneleitä, oivalluksia matkan varrella, salaisuuksia jotka pyristelee vapauteen. Elämää.
Älä lupaa mitään ni et mitään hukkaa. On mulla kasvot, nimi ja menneisyys mut en tarvi niitä täällä mihinkään, tärkeempää on elää eteenpäin. Sisälle voit nähdä silmistä, mutta katso tarkkaan. EIilen masentunutn ,tänään iloinen, mitä tämä on? kertokaa mulle.  Hetken kaikki on taas hyvin, mutta vain sen yhden ainoan hetken vain sen hetken. miksi? miksi se ei voi olla ikuista?

rohkeempaa on luovuttaa.

Kyllä sinä muistat kuinka katse viiltelee, et vain tahdo muistaa.
Kaikki on jo nähty siksi pisteen nyt teen. Anna olla, anna mun jo olla ja unohtaa. Kun nyt jutellaan voidaan hyvin katsoa silmiin, on nähty nämä seinät ennenkin. Mut ei saa koskettaa, muuten kaiken pystyn muistamaan. En muuten pysty kadottaa, ei tästä tule näin valmiimpaa ehkä on jo aika irroittaa, kai saa nyt luovuttaa..

Vapauteen

Tahdon vain vapauteen, pois tästä kaikesta, viekää minut. tahdon siivet jotta voin lentää. Kaikki vain katsovat, mutta eivät näe sisälle. 

Kaunista ja surullista

Tänään, sain kasattua itseni, ainakin hetkeksi, kunnes jälleen, se sama viha ja tuska valtaa mieleni. masennun. haluan pois. mutta tiedän että en pääse. tahdon yrittää. en voi. mitä teen. entiedä. Söin, söin liikaa, ahdistaa, söin kaksi vohvelia, hyi idiootti. miksi söit sen ja päälle viellä kermavaahtoa? vihaan itseäni. en saa pidettyä kuria. tupakkia, haluan tupakkia, mutta tiedän että masennun. silti, silti haluan ja menen etsimään. nyt. pakko käydä lenkillä, pakko, ahdistaa. Iskä tuli kysymään olitko lähdössä kaduille? mistä se voi tietää? mistä ihmeestä ne voi tietää aina musta kaiken? en ymmärrä, siksi juuri ahdistaa, tuntuu kuin olisin kahleissa ei vapautta ollenkaan...

älä luovuta

Se pienikin katse, jonka taakse voi kätkeytyä hyvinkin paljon on kuin tyhjyys pimeässä, joka peittää alleen kaiken. Jos joskus menetät toivosi, älä pakene vaan mene kohti sitä mutta älä liian lähelle muuten se voi olla mennyttä. Tiedän mitä on olla pimeässä, mutta lupaan että se ei ole ikuista. Mitä olisi olla aina onnellinen? Ei mitään. onnellisuuteen kuuluu myös paljon muuta. On tunteita jotka voivat olla suuria tai pieniä, kestäviä tai hajoavia. mutta todellisuudessa ne eivät koskaan katoa, et vain näe niitä.

                 "Joskus olemme rikki ja emme tiedä miksi"

Kulkien poispäin..

Pienin askelin lähestyn, mutta loppuun asti en tahdo käydä

en halua nähdä sitä, helpompi kääntää vain pää, olla näkemättä mitään. 

Kumpa voisikin, kumpa kaikki olisi niin yksinkertaista..

jälkiä jättäen

Sitä eniten loukkaa jota rakastaakyynelten läpi niin vaikea ymmärtääelämässään olevan jotain tärkeäärumii sanoja, ei mitään järkevääturhii sanoja, joista jäljet jää.

Why?

En ymmärtänyt, en kuullennut, en auttanut, en rohkaissut, en tehnyt mitään sen vuoksi että voisin pitää viellä kiinni. Nyt vasta ymmärrän että loppu on lähellä. Miks kaiken tajuaa liian myöhään? Kaipuu raastaa rikkinäistä sydäntä,mutta ainakin tiedän sen että välitän. Jos en jäisi kaipaamaan, en välittäisi. Ja tahdon että tiedät sen, olet tärkeä ihminen,koskaan sinua menettää tahdo en. 

Mitä haluan?

Sitä pelkää kokoajan, että on menettäny jotain tai että on valinnu jotenki väärin? onko sitä oikeasti koskaa ees tyytyväine? Mä entiedä, jatkuvasti haluaa jotain ja sit taas, haluaaki jotain ihan muuta. et mitä sitä sitte taas iha oikeasti haluaa? oonko valinnu ystävät väärin vai onko ne tarkotettu just mulle? oonko kävelly väärää polkua astumatta kivien päälle. vai onko se tie tarkotettu just mulle? Mä entiedä, mutta aion kävellä tämän tien loppuun asti läpi mutkien ja kivien.

Samassa lähtöpisteessä

Olen samassa lähtöpisteessä, siinä mihin en enää koskaan luullut joutuvani. Mutta taas, se sama ahdistus, sama pelko valtaa mut taas. entiedä mitä pitäisi tehdä, mutten toivo tämän jatkuvan. haluan pois, haluan pois, kuulen sen taas. se lause jota vihaan, jota pelkään, jota en ole ajatellut pitkään aikaan. sanat, kaikki on kuin ohimeneviä. mikään, minkä haluaisin jäävän, ei pysy, vaan jatkaa matkaa, jatkaa niin pitkälle kun vain on mahdollista. oletko hylännyt vai vaaan unohtanut minut? vai jättänyt yksin? Entiedä, entiedä mitä minulle tapahtuu taas mutta sen tiedän että jotain, jotain samaa mitä olen joskus saattanut kokea, mutta vain kerran, vain sen yhden ainoan kerran. ja nyt toisen, kolmannen haluan kuolleen, ennen kuin se palaa.

Miksi elämässä menettää

Ennen kuin tuomitset minut,Kävele ne kadut, jotka minä olen kulkenut. Käsittele menetys ihmisistä jotka olen menettänyt. Kestä kaikki tunteet ja tapahtumat mitä olen kokenut. Kompastu jokaiseen kiveen johon törmäsin. Nouse aina uudestaan ylös ja kulje täsmälleen sama elämä, kuten minä tein. Vasta sitten voit tuomita minut tai elämäni.

Älä, älä mee

Jos mikään ei riitä,Millä saamme tämän jatkumaan

Jos mikään ei riitä, sanat tyhjää jäävät kaikumaan.

Kuin tuli jota en sammumaan saa.

Kaipuu ei anna hellittää, en saa sitä pois, tarvitsen aikaa mutta kuinka paljon? kuinka kauan jaksan odottaa? Entiedä, mutta sen tiedän etten tule saamaan häntä takaisin. En, vaikka kuinka 
paljon toivoisin. Tunnen kaiken vain loppuvan..

En, entiedä

 Miksi se on oikeasti vaikea ymmärtää,että jokainen ihminen jälkensä jättää,
ja ne pysyvät mukana vaikka katoaisi,eikä ne heti pois kulu,vaikka niin toivoisi?

   Yritä vaa hymyillä vaikka kyyneleet melkee tippuisi. Sä osaat näytellä, sä osaat kuunnella,  sä osaat valehdella ja leikkiä tunteilla. Mut et tiedä miten paljon oot mua turmellu, tuntuu etten olis sua koskaan edes tuntenu. Kyl mä kestän mut en kaikkea sulata, sun kuva mun  mukana joka muistuttaa mua tuskasta. Suunnitelmat tulevaisuudesta oot sulkenu, eikä oltu edes puolta matkaa kuljettu. Kaunis tarina jonka sä tuhosit, en saanu kädestäs kii vaikka kuinka paljon kurotin.

Sisko

Mä lupasin sulle, en koskaan jättäisi sua yksin. enkä aiokkaan jättää, lupaan että tulen takaisin, älä oo huolissas, voin luvata että selviän, oon vahva, en anna kenenkään vain nähdä sitä. halusin pois ja nyt pääsin, on halunnut niin kauan, oon halunnut elää pimeässä, ja nyt tiedän mitä se on. mutta voin luavat sulle että se ei ole sitä mitä kuvittelin, älä koskaan tee samoin kuin minä. älä, älä katso sinne. en ois koskaan halunnut jättää sua, mutta joskus on vain pakko tehdä päätöksiä, joita ei haluaisi. Mutta muista, oot aina mun sydämessä, etkä katoa sieltä koskaan.

Kuin kaksi maailmaa

Kukaan ei tiedä mun elämästä oikeasti mitään, kukaan ei tiedä kuka oikeasti olen, kukaan ei tunne minua, kukaan ei tiedä miltä se tuntuu. olen erilainen, kahden maailman välillä, on liian rankkaa,kuin helvetti ja taivas mutta entiedä kummassa minun pitäisi olla? siellä missä on hyvä olla, mutta en halua olla vai siellä missä haluan olla ja on toisaalta paha olla? entiedä, mutta toivottavasti saan joskus tietää. yritän saada selvää mutta tuntuu etten enää saa, haluan vain pois, mutta minne? sitäkään entiedä...